SALAPERÄINEN LOFT

2000-luvun kiinteistösanastoon sana loft on palannut 1950-luvulta, vaikka se tuntuu todella uudelta. Loft on muodostunut itsenäiseksi arkkitehtuurityyliksi ja se on saanut alkunsa New Yorkissa 1940-luvulla, jolloin tonttien hintaponnahdus oli pakottanut monet tuotantoyrittäjät siirtämään tilansa kaupungin ulkopuolelle ja vanhat tehdasrakennukset jäivät kaupungin tuotantokortteleihin tyhjilleen. Sen aikainen boheemi, jonka edustajia on silloin ollut New Yorkissa paljon, oli aika nopeasti osoittanut ostointressiä tehtaita kohtaan: niiden tilat olivat isoine kattokorkeuksineen ja hyvine valaistuksineen hyvin sopivia taidetoiminnalle ja toisaalta niiden vuokra- tai ostohinta on ollut merkittävästi pienempi perusasuntoihin verrattuna. Jo 1950-luvulla New Yorkin artistinen elämä oli keskittynyt lofteihin ja ne olivat nousseet asumismuodin kärkeen: menestyvät taiteilijat avasivat lofteihin galleriansa ja näyttelynsä, mistä suosituimpia esimerkkejä on Andy Warholin ”The Factory” vuosina 1962-1968. Loft-tilat kehittyivät nopeasti eliittitason asuinmuodoksi ja nuorten taiteilijoiden tulot eivät enää riittäneet käyttämään niitä taidetyöpaikkoina. Vanhat tehtaat ja varastot täyttyivät menestyvillä asianajajilla ja finanssialan asiantuntijoilla.

SALAPERÄINEN LOFT

Loftin Pääpiirteitä

Loft-tiloissa käytettävät värit ovat useimmiten sävyiltään kylmiä metallisia ja sinertäviä. Huomattavaa on se, että lofteissa on yleistä maalata yksi tilan neljästä seinästä toiseen väriin ja pitää se erilaisena myös tekstuuriltaan: esimerkiksi yhden huoneen kolme seinää voivat olla tiilipintaisia ja yksi rapattu metallinväriseksi. Tätä keinoa käytetään jakaakseen tilan alueet tarkoituksensa mukaan. Lisäksi tilanjakajina käytetään huonekaluja, joiden avulla saadaan selkeät tilojen tarkoitukset näkyviin. –Asuinloftin oleskelualue on usein rajattu sohvalla ja isolla hyllyköllä, jonka toisella puolella voi hyvin sijaita ruokapöytä, keittiökalusteet ja ikkunallinen seinä.

Huonekalut ovat yleisimmin metallisia tai metallisen näköisiksi maalattuja, mutta puukin on ihan kelpaava materiaali tähän tyyliin kuitenkin sillä ehdolla, että se näyttää vanhalta ja usein myös brutaalilta ja massiiviselta. Muuten huonekalut loftissa ovat aina yksinkertaisia ja erittäin käytännöllisiä, tosin niiden käyttötarkoitus välillä poikkeaa alkuperäisestä: vanha iso jakkara voi hyvin palvella lattialla ruokailua suosivaa asukasta ja toisaalta esimerkiksi verhot voivat olla keskellä huonetta ja toimia seinänä.

Detaljit Tekevät Tyylin

Niin kuin ruoassa yrteistä ja vaatteissa napeista, myös arkkitehtuurissa ja sisustuksessa loppukuva on aina detaljeista kiinni. Lofteihin kuuluu jäädä entisen käyttötarkoituksen perintö ainakin osittain: vanhat metalliportaat, erilaiset putket ja tuuletusjärjestelmät, tehdasviritykset ja niin edelleen. Ikkunat ovat erittäin tärkeä, merkittävä osa: ne pidetään verhottomina ja maksimissaan niissä voidaan käyttää sälekaihtimia, jotka laitetaan kiinni vain yöllä. Päivällä ikkunoiden verhottomuus mahdollistaa sisustuksen valaistuksen täydellä päivävaloteholla ottaen huomioon varsinkin se, että ikkunat ovat lofteissa erittäin leveitä ja korkeudeltaan vain parikymmentä senttimetriä huonekorkeutta pienempiä.

Detaljit Tekevät Tyylin

Hienolta näyttää myös tapa jättää vanhat pinnat näkyviin käsittelemällä ne kuitenkin puhtaiksi ja pölyttömiksi. Niitä ovat tiilipinnat, hieman ruostetta keränneet metallilevyt, betonipinnat ja puuseinät. Harvemmin asuinlofteihin jätetään alkuperäiset lattiat, jotka ovat ajan myötä kuluneita tai likaantuneita putsaamattomiksi. Loft-asunnon lattiaksi sopii hyvin lautalattia, joka lakataan tummaksi hiomatta pintaa täydellisen tasaiseksi. Katot taas voi useimmiten kunnostaa, koska niihin ei ole kertynyt kulutuksen tekemiä jälkiä, ja hyvin toteutetussa loftissa voidaan havaita kymmeniä vuosia vanhoja puu-, metalli- tai betonipalkkeja, joiden pinta on maalattu tuoreeksi ja joiden kantokyky ei ole heikentynyt vuosien saatossa.

Käyttötarkoituksista

Loft voi olla niin asuinkäyttöön kuin muuhunkin tarkoitukseen suunniteltu. Koko maailman sivistyneissä taidepiireissä lofteja käytetään näyttelytiloina, taidekeskuksina ja käsityöpaikkoina. Rohkeammat yrittäjät käyttävät lofteja jopa toimistotiloina, järjestävät lofteissa musiikkikeikkoja, perustavat niihin kahviloita ja ravintoloita sekä pitävät niissä käsityökursseja. Loft-tyylistä tykkäävät ihmiset saattavat tehdä myös omasta tavallisesta kerrostaloasunnosta loft-tyylisen, ja tällaisia kohteita kutsutaan neo-lofteiksi. Toisaalta perusajatuksena on se, että jos tykkää jostakin tyylistä, ei tarvitse muuttaa olemassa olevaa omaisuutta väkisin sitä vastaavaksi vaan kannattaa ottaa sisustuksen perustaksi sitä varten eniten sopiva vaihtoehto.

 

Comments are closed.